Asevelvollisuus Suomessa

Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla.

Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuuden merkittävin käytännön velvoite on varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen suorittaminen. Asevelvollisuudesta määrittävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:ssa säädettyä maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia.^{[1](s. § 1)} Asepalvelukseen ei kutsuta niitä, joilla on ahvenanmaalaisen kotipaikkaoikeus tietystä iästä alkaen. He voisivat palvella siviilipalveluksessa Ahvenanmaan maakunnan pelastustoimessa, mikäli heidät kutsuttaisiin palvelukseen. Myös se, jolla ei ole ahvenanmaalaisen oikeuksin velvollisuutta osallistua asepalvelukseen, voi suorittaa asepalveluksen manner-Suomessa vapaaehtoisesti. Tämä toteutuu yleensä ruotsinkielisessä joukko-osastossa Uudenmaan prikaatissa.

Asevelvollisuus kestää sotilasarvosta riippumatta 60-vuotiaaksi. Henkilön pitäminen reservissä riippuu sotilasarvosta: miehistön jäsen on reservissä 50-vuotiaaksi, upseerit ja aliupseerit 60-vuotiaiksi.

Lisäksi kaikki asevelvollisuusikäiset, jotka ei ole varsinaisessa reservissä tai palveluksessa, mukaan lukien terveydellisistä syistä vapautetut ja kutsunnoissa käymättömät, kuuluvat varareserviin eli aiempaan nostoväkeen.^[2]

Jokainen 18 vuoden täyttämisvuotta elävä suomalainen mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen aloittamisajankohdan muutosta voi hakea kutsunnassa henkilökohtaisten syiden vuoksi aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää 28 vuotta. Aloittamisajankohdan lykkäämistä ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on aloitettava palvelus, ellei häntä vapauteta siitä. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa, jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.^[1]

Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin miehiä asevelvollisuuden avulla koulutetaan. Vuonna 2015 oli tavoitteena kouluttaa 21 000 varusmiestä ja kertausharjoituksissa 18 000 reserviläistä.^[3] Vuonna 2018 vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1 516 naista.^[4]

Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työ- ja elinkeinoministeriöllä. Vuosittain hakeutuu siviilipalvelukseen noin 2 600 henkilöä.^lähde?[5]

Vuosittain kieltäytyy kokonaan asevelvollisuuspalveluksesta noin 70–80 miestä. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty valvontarangaistus (ns. pantarangaistus) tai ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu.^[6] Valvontarangaistus on ollut yleisin tapa, jolla totaalikieltäytyjät suorittavat tuomionsa 2012 lähtien, jolloin se tuli mahdolliseksi.^[7] Ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.

1. ↑ ^{a b} Asevelvollisuuslaki 28.12.2007 Finlex.
2. ↑ https://puolustusvoimat.fi/suomalainen-asevelvollisuusjarjestelma
3. ↑ Puolustusvoimien henkilöstöstrategia Puolustusvoimat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.4.2015.
4. ↑ Yli 1 5500 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen Varusmies.fi 5.3.2018.
5. ↑ Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta 12.4.2006. Ihmisoikeudet.net. Arkistoitu 7.6.2007. (Archive.org, arkistoitu 7.6.2007)
6. ↑ Siviilipalveluksesta/asevelvollisuudesta annetun lain nojalla tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano(22/011/2006) 25.9.2006. Rikosseuraamusvirasto. Arkistoitu 2.3.2007. Viitattu 18.5.2007.
7. ↑ Alentola, Anni: Totaalikieltäytyjä sai valvontapannan nilkkaansa Iltalehti. 8.5.2014. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 26.8.2015.